Enpä arvannut talvella 1970 laittaessani Puolangalla jääkiekkovarusteiden päälle isäni, muutoin vielä silloin vähän liian ison 50-luvulla käyttämän Ynnin verkkaritakin, että toimisin itsekin joskus NMKY:ssä -puhumattakaan, että jäisin eläkkeelle Oulun NMKY:n toiminnanjohtajana.
Olen aiemminkin todennut, että olen saanut NMKY-siemenen jo verenperintönä ja kolmioaatetta ”body-soul-mind” syvensi rippipappini, NMKY:n Maailmanliiton johtokunnassakin ja myöhemmin Kuopion piispana toiminut Wille Riekkinen. Kannustipa hän minua perustamaan silloiselle kotipaikkakunnalleni NMKY:n, mutta suunnitelma jäi toteutumatta muutettuani ensin Ouluun opiskelemaan ja sitten Kuopioon töihin. Silloin en vielä mahtunut Ynnin lentopallojoukkueisiin, mutta Kuopion Namikaan minua jo kyseltiin vielä asuessani Oulussa -mikä hämmästytti tällaista lentopalloilijaksi persjalkaista korkeintaan keskitason pallottelijaa.
Kuopiossa toimin alkuun miesten kakkosjoukkueen pelaajavalmentajana ja viimeiset neljä vuotta SM-sarjakarsintoihin yltäneen naisten edustusjoukkueen valmentajana. Tuona aikana tuli tutuksi niin yhdistyksen hallinnollinen toiminta mm. lentopallojaoston puheenjohtajana ja Suomen NMKY:n Liittopäivillä kuin NMKY:n kansainvälinen toiminta opintomatkalla Israelissa ja lentopallon EM-kilpailuissa Norjassa ja Saksassa.
Vuonna 1990 käydessäni Kuopion kirjastossa lukemassa Kalevaa silmääni tökkäsi NMKY:n kolmio. Ilmoituksessa haettiin Oulun NMKY:lle pääsihteeriä ja ajattelin, että tässähän minulla on mahdollisuus tehdä reksaruotsalaiset eli harrastuksesta ammatti. Niinhän siinä sitten kävi, että tulin valituksi tehtävään, josta jään eläkkeelle 1. marraskuuta runsaan 30 tapahtumarikkaan työvuoden jälkeen.
Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu niin ylä- kuin alamäkiä ja hetkittäin myös tasamaata. Ensimmäiset työvuodet Aleksanterintorin koululla olivat luonnollisesti tutustumista yhdistykseen ja siinä toimiviin jäseniin sekä monen uuden asian opettelua. Tuolta ajalta mieleen on jäänyt mm. tupakoinnin siirtäminen sisätiloista ulkovaraston nurkan taakse, sateella vesiastioiden kiikuttaminen vuotokohtien alle, ”pojan” pulpatus erään toimintaryhmämme kaapissa, 47 m syvän kaivon porauttaminen Pilpajärven partiokämpälle sekä ainoa kokemus olla vastaajan edustajana käräjäoikeudessa. Jälkimmäinen tapahtui Suomen NMKY:n, Ynnin ja neljän muun paikallisyhdistyksen omistaman kolmen paritalon muodostaman Koy Ylläskolmion ajautuessa konkurssiin, johon johti ensimmäisen urakoitsijan konkurssista aiheutunut kiinteistön valmistumisen myöhästyminen ensimmäisestä kevätsesongista, epäonnistunut yhteishallinta ja -markkinointi sekä korkojen huitelu 17 %:issa. Laihaksi lohduksi konkurssi raukesi varojen puutteessa.
Arkirutiinien ohella tärkeimpänä tehtävänä oli uuden toimitalon löytäminen, sillä Ynni oli joutunut luopumaan muutamaa vuotta aiemmin omasta palloiluhallinkin sisältäneestä toimitalosta Kirkkokatu 3:ssa. Kuuden vuoden aikana tutkittiin parikymmentä erilaista vaihtoehtoa, kunnes toisella yrityksellä pääsimme seurakuntayhtymän kanssa yksimielisyyteen ehdoista, joilla muutto 1997 takaisin Raatin nuorisotalolle mahdollistui. Ynnihän oli toiminut Raatissa jo 1944-1947 edellisen toimitalon tuhouduttua pommituksen jälkeisessä tulipalossa.
”Albertinkadun aikaan” mahtuu mm. toistaiseksi ainoaksi jäänyt SunKissin laskettelumatkani Alpeille ja ensimmäinen NMKY:n Maailmanliiton kokous Soulissa 1991, Rokuan leirikeskuksen uuden saunan rakennuttaminen Oulun Y-Killan merkittävällä avustuksella 1992, lentopalloilu Ynnin ikämiehissä ja osallistuminen lentopallon EM-kilpailujen Oulun lohkon järjestämiseen 1993. Pitkäjänteisin projekti oli valmistautuminen Ynnin 100-vuotisjuhliin 1996. Pelkästään historiikin tekeminen kesti yli viisi vuotta ja pääjuhlaakin suunniteltiin pari vuotta -olihan pääpuhujana lähes täydessä Madetojan salissa entinen ynniläinen koripalloilija, Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari. Syksyllä saimme Pohjankartanon yli 500 paikkaisen auditorion täyteen Jaakko Löytyn gospel-konsertissa. 1997 sain olla mukana oululaisten delegaatiossa tutustumassa Suomen NMKY:n kehitysyhteistyön aikaansaannoksiin Gambiassa ja 1998 juhlittiin oululaisen ja samalla ynniläisen koripalloilun 50-vuotistaivalta kutsuvieraana kukapas muu kuin Martti Ahtisaari.
Työurani suurin taloudellinen haaste lankesi yhdistyksellemme vuosituhannen vaihteessa, kun silloinen Tielaitos irtisanoutui 35 vuoden vuokrasuhteen jälkeen Ynnin aikanaan velkarahalla rakennuttamasta toimistotalosta Ratakatu 13:sta ja muutti Puolustusvoimilta tyhjiksi jääneisiin kasarmitiloihin. Asiantuntijoiden avulla todettiin, ettei mikään tutkittu vaihtoehto -sen paremmin saneerattu toimistotalo kuin muutos asunnoiksi tai hotellihuoneiksi- ole yhdistykselle taloudellisesti kestävä. Niinpä päädyttiin jälleen kerran kipeään ratkaisuun, kiinteistön myyntiin kaupungin keskustasta. Vaikka huonoista vaihtoehdoista valittiin vähiten huonoin, vakituista henkilökuntaa jouduttiin vähentämään neljästä kolmeen. Kiitos osaltaan myös lisävastuuta ottaneille luottamusjohtajille, ratkaisu ei onneksi vaikuttanut yhdistyksen toimintaan -ehkäpä opittiin toimimaan entistä tehokkaammin.
2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä mieleen on jäänyt mm. hiihtosuunnistuksen SM-kilpailujen järjestäminen Rokualla 2001, leirikeskuksemme päärakennuksen peruskorjaus ja laajennus 2002, yksityisen Soppisen luonnonsuojelualueen perustaminen ja osallistuminen n. 30 ynniläisen ja parin sadan muun ”namikalaisen” kanssa Euroopan NMKY:n ensimmäiseen Praha-tapahtumaan 2003, yhdistyksen sääntöjen uudistaminen ja Raatin nuorisotalon ulkovaipan kunnostuttaminen 2005, Ynnin 110-v juhlat 2006, aloitteestani tehty Viisi leipää, kaksi kalaa -rahaston perustaminen 2007, samannimisen reliefin teettäminen Raatin nuorisotaloon 2008, presidentti Martti Ahtisaaren kutsuminen yhdistyksen kunniajäseneksi 2009 ja jalkapallotoiminnan aloittaminen Ynnissä 2010.
Vuosi 2011 oli urheilullisesti tavallistakin menestyksellisempi: koripallon miesten edustusjoukkue nousi lähes 10 vuoden tauon jälkeen 1-divisioonaan, PoPLi valitsi Ynnin Vuoden Liikuttajaksi ja urheilijamme saavuttivat yhteensä 18 SM-mitalia lentopallossa, suunnistuksessa ja yleisurheilussa. Seuraavana vuonna mitalimäärä räjähti, kun kahden MM- ja kahden EM-mitalin lisäksi saavutimme yhteensä 43 SM-mitalia -mukana myös partiolaiset- ja tuo mitalisade on jatkunut vuodesta toiseen. 2014 Ynni sai osansa Liiton Menestyksen Avaimet -hankerahasta ja yhdistys sai ensimmäistä kertaa omaa RAY-avustusta Paikka auki -hankkeessa. 120-v. juhlavuotena 2016 otettiin käyttöön uusi YMCA-logo ja isännöimme Suomen NMKY:n kevätliittopäiviä.
Vuosittaiset Ynni-päivät ovat olleet ainakin itselleni voimaannuttavia tapahtumia sokerina pohjalla yli 60 vuotta järjestetty Itsenäisyyspäivän Sävelhartaus, jossa suosikkikappaleeksi noussut Veteraanin iltahuuto panee jalan vippasemaan ja kaikkien musiikkiosastojemme yhdessä esittämä ikivihreä Finlandia saa selkäpiin värisemään vuodesta toiseen. Kevätmatinea sai alkunsa muutettuamme Raattiin ja myös syksyisellä Ynnin kirkkoillalla on yli 20 vuoden perinne. Joulupuuroakin on kokoonnuttu syömään kymmenisen vuotta. Suurimmat osallistujamäärät keräävä, nykyiseltä nimeltään Oulun Terwahölkkä ja -maraton on puolestaan mahtava osoitus yhteisestä voimainponnistuksesta, jossa kaikilla osastoillamme on mahdollisuus olla mukana.
Myös luottamusjohtajien vuosittaiset yhteiset tapaamiset ovat olleet Ynni-hengen kannalta tärkeitä. Niitä järjestettiin aiemmin silloin tällöin myös viikonloppuisin mm. Rokualla ja Syötteellä. Jälkimmäisellä luotiin pohja yhdistyksen strategialle vuosille 2008-2015.
Vuosikymmenten varrella olen päässyt osallistumaan lähes kaikkien osastojemme toimintaan. Em. lisäksi mieleen tulee mm. osallistumiset Pohjan Veikkojen juhlaleireille Killingissä ja Miekojärvellä, loppukiri Ulanderin Aarnen kanssa yleisurheilijoiden Kunniakierroksella sekä Oulu-Kävely Juha Miedon ja Sari Essayahin kanssa. Koripalloa olen pelannut koulukoriksen lisäksi vain kerran, mutta se olikin maaottelu Viro-Suomi 1990 -tosin epävirallinen NMKY-sellainen päätyen Neuvostoliiton pääsarjassa pelanneiden Tallinnan Kalevin entisillä pelaajilla vahvistetun veljeskansamme niukkaan(?) voittoon. Sitäkin useammin omat koripalloilijamme ovat tarjonneet satoja jännittäviä pelejä, jotka viihdyttävät myös lajille vihkiytymättömiä.
Lisämausteensa työlle on antanut NMKY:n kansallinen ja kansainvälinen toiminta. Suomen NMKY:n Liittopäivät ja työntekijäpäivät sekä kansainväliset tapahtumat ovat luoneet vahvan tunteen suuresta NMKY-perheestä, jossa tarpeen tullen toinen on aina valmis auttamaan toista.
Tästä viimeisestä työvuodesta jää varmaan mieleen päällimmäisenä koronapandemia, josta huolimatta on tapahtunut paljon positiivista. Pohjan Veikot saivat valmiiksi tuhansien talkootuntien tuloksena uuden partiokämpän Pilpajärvelle, käynnistimme viime vuonna aloitettujen suunnitelmien pohjalta kesän alussa Yökoriksen ja nyt syksyllä eSportin. Myös hallinnollisesti Ynnin tulevaisuus näyttää hyvältä, kun seuraajallani Henna Ervastilla on vahva kokemus taloushallinnon digitalisoinnista. Uusi taloushallintaohjelma antaa osastojenkin käyttöön reaaliaikaisempia tietoja ja sen ansiosta taloustyöntekijän työpanosta vapautuu näillä näkymin myös toiminnallisiin tehtäviin.
Siirtyessäni kokopäivätoimiseksi harrastajaksi ainakin Julmasten sporttiklubissa kiitän erityisesti kaikkia teitä, jotka eri tehtävissä puheenjohtajina, sihteereinä, valmentajina, joukkueenjohtajina, partiojohtajina, musiikkijohtajina, työntekijöinä jne. olette antaneet ja annatte oman työpanoksenne Ynnin ja sen jäsenten hyväksi. Lämmin kiitos myös kaikille NMKY-veljille ja sisarille ympäri Suomea sekä kaikille yhteistyökumppaneille, jotka olette tukeneet Ynnin toimintaa.
Siunatkoon Taivaallinen Isämme jokaista teitä ja NMKY:n toimintaa kaikkialla maailmassa.
”Että he kaikki yhtä olisivat”
KARI METTOVAARA
emeritustoiminnanjohtaja
